24.2.2016

Miten meni eka yö isojen tyttöjen sängyssä?

Heipä hei taas !

Maisan eka yö omassa isojen tyttöjen sängyssä meni PAAAALJON odotettua paremmin !
Nukahti sinne illalla Tuukan nukuttamana tosi nopeesti. Kävin muutaman kuvanki nappaamassa, mikä sen suloisempaa kuin isi ja tytär yhdessä nukkumassa <3
Jossain vaiheessa Tuukka sitten kömpi huoneesta pois ja kohta mentiin itsekin nukkumaan. Ja arvatkaa mitä . . . ?!

Maisa heräsi yöllä tasan kerran ! :O Ite en oo yöllä siihen havahtunu, mut Tuukka kerto et oli käyny vaan peittelemässä tytön uudestaan ja se oli käyny takas nukkumaan :') Aamulla sitten heräiltiin puol ysin pintaan, ja silloinkin Maisa huhuili pitkään "ääiitiii, äitiiii . . . äääääiiittttiiiii" , mutta ei tehny elettäkään tullakseen ite sängystä pois ennen ku vastasin hetken päästä huhuiluun :D Mä olin ajatellu että se ottais ilon irti ja olis tyyliin repiny kaikki tavarat keittiön tasoilta alas, kun me herätään :D

 
Päikkäreillekin meno suju tänää suht hyvin, menin viereen köllimään, kun ollaan ajateltu ottaa tämmönen vähän pehmeempi lasku tän uuteen sänkyyn totuttelun kanssa. Aikansa höpötteli Maisa siinä mun vieressä ja kun pidin silmiä kiinni, luuli että mä nukun ja yritti tunkea sormeaan milloin mun silmään, milloin suuhun ;D Äkkiä se sit kumminki nukahti ja reilun tunnin unoset otti <3 Taas, herättyään ensin huhuili, ennen ku tuli hetken päästä ite huoneestaan pois :) Ja nyt ne on Tuukan kanssa taas nukkumattia houkuttelemassa tuolla, saa nähdä kuinka kauan nyt menee . . .  Eli nukkumisasian suhteen kaikki vielä so far so good.

Kyllä se mäenlasku taisi sittenkin olla ihan kivaa :)

Luistelemassahan meidän piti tänään ennen päikkäreitä käydä, mutta koska (yllätys yllätys) koulun kaukalon jäätä ei oltu aurattu, ja Maisaa muutenkin kiinnosti enemmän hangessa mönkiminen kuin jotkut luistimet, niin päädyttiin sitten itsekin harppomaan puoleen sääreen ulottuvassa lumessa ja juoksemaan loivia mäkiä alas Maisa pulkan kyydissä :) Maisa alko olla ulkoilun jäljiltä sitten niin väsyny, ettei tiedetty enää mitä mieltä se siitä mäen laskusta oli :D Kotiin tultua syötiin, Maisa meni päikkäreille ja kun tyttö heräsi, niin lähdettiin hakemaan mummoa (mun äitiä) töistä ja käytiin siellä iltakahvilla <3

"Tosi hyvä" kuvanlaatu, kiitos mämmikouran joka
tiputti uuden puhelimensa viime viikolla lattialle
ja kamera kärsi . . . Tässä eilinen ruoka- makaroni-
laatikkoa, johon korvasin jauhelihan soijarouheella.
Mä unohdin aamulla käydä vaa'alla ennen syömistä; syömisen ja juomisen jälkeen vaaka näytti että turvotusta on tullu takasin se pari kiloa, jota osasin kyllä odottaa. Kuten eilisessä postauksessa kerroin, on jäänyt nesteiden nauttiminen ja säännöllinen syöminen taas vähän sivuun. Mut ei siinä, oon tänään pyrkiny kiinnittää taas huomiota säännölliseen syömiseen.





Palataan,

Jenna.



22.2.2016

Meidän pieni tyttö ei ole enää niin pieni :'(

Moikka kaikille!

Ensinnäkin, haluun kertoo et sain tänään aivan ihanan viestin entiseltä peruskoulu aikaselta tutulta, ja se viesti piristi tosi paljon mun mieltä :) Kertoi lukeneensa mun aiemmat kaksi blogia kokonaan läpi ja lähetti tsemppejä meille <3 Tuli pitkäks aikaa liikuttunu ja sanaton olo, aivan mahtavaa (jos ko. viestin lähettänyt luet tätä) että otit yhteyttä :) Sun sanoilla on suuri merkitys <3

Toiseks, Maisa siirty tänään isojen sänkyyn nukkumaan :O Tai no, päikkärit se siinä vasta on nukkunu, mut toivon että yöunille käyminen sujuis suht helposti myös. Saatiin anopilta Tuukan vanha jatkettava sänky Maisalle, ja Tuukka kävi hakemassa uuden patjan siihen Jyskistä :) Päikkäreille Maisa ei olis malttanu millään asettua nukkumaan, mut sit ku asettu ni nukku tunnin unet ennen ku mentiin herättämään <3 Käytiin tossa äsken kylässä ystävällä, ja Tuukka korjaili autoa katsastusta varten ni typy on vasta iltapalalla :D



Mitä mulle muuta? Meinasin huomenna uskaltautua taas vaa'alle . . . Ruokavalioon en oo nyt kiinnittäny lähipäivinä niin paljoa huomiota, lähinnä siihen etten syö makeeta. Vedenjuonti on ollu vähän niin ja näin :/ Mut hei, mä ajattelin et me mennään perheen kesken huomenna luistelemaan ! :D Kyllä, luitte oikein. Maisa sai joululahjaks luistimet ja kypärän ja nyt olis korkee aika mennä niitä testaamaan, ennenku noi jäät sulaa. Mä en tiiä missä mun luistimet on, eli taidan opettaa Maisaa luistelemaan ilman että itellä on luistimet jalassa, ellen sitten huomenna niitä jostain kaapin perukoilta löydä :) Mä en yhtään muista, minkä ikänen oon ollu, ku oon ekan kerran luistellu. Maisa on muutamat kerrat ollu nyt Tuukan työkeikoilla mukana, ja on nähny naisten luistelevan, ja on hinkunu jäälle- sen takia pyydettiin Maisalle luistimet joululahjaks. Laitan huomenna tänne kuvaa sitten kun ollaan käyty jäällä :)

Ja sitten vielä yksi juttu, muutin tänään entisen blogini Oma perhe - facebooksivut Pieni kaaos!-blogin facebooksivuksi, käykäähän tykkäämässä! :) 

https://www.facebook.com/pienikaaosblogi/


Huomiseen,

Jenna.

11.2.2016

Mitä otsikoksi ?

Pitkä tauko ollu tänne kirjottamisessa. On ollu halua, muttei jaksamista. "Paljon" on tapahtunu, positiivista ja negatiivista. Ei oikein ole tienny mistä kirjottaa ja mitä taas jättää kirjottamatta.

Kihloissa oloa tulee maanantaina puol vuotta. Hoitovapaata jäljellä enää vajaa vuosi, nyyh. Autokoulunkin kävin tossa syksyllä, kortin sain kahta päivää ennen jouluaattoa. Paljon on ajeltu, lähinnä Mäntsälä-Lahti väliä, mutta käytiin me Kajaanissakin joulun jälkeen. Peurojakin on jo auton eteen pompannut, mutta ehdin reagoida.




Oikeastaan se varsinainen syy, miksi en ole jaksanut kirjoittaa, on se, että sain loppukesästä/alkusyksystä keskenmenon. Menkat oli ollu myöhässä pisimmästä kierrosta jo kolme-neljä viikkoa, ja jotain oireitakin mulla muistaakseni oli. Tein sitten raskaustestin, ja hetken testiä tuijotettuani siihen piirtyi kaksi viivaa. En meinannut uskoa silmiäni. Laitoin kahden ystävän kanssa yhteiseen messenger-viestiketjuun kuvan siitä testistä, ja nekin näki kaksi viivaa. Olin tosi onnellinen siitä testistä, ja mietin uskallanko sanoa jo Tuukalle vai kertoisinko vähän myöhemmin. Päädyin kertomaan samana päivänä. Paria päivää myöhemmin ei enää testissä näkynyt kahta viivaa, ja sitten alkoi mahakivut. Ei edelleenkään näkyny menkkoja, mut mahakivut ylty.


Soitin terveysneuvontaan vai oliko neuvolaan, ja sain lähetteet verikokeisiin. Hcg-arvossa ei näkyny mitään, ja sain lääkärin vastaanotolle ajan. Tuloksena oli, että lääkäri totesi keskenmenon ja kohtutulehduksen. Laitto se vielä lähetteen tarkempiin tutkimuksiin Hyvinkäälle. Sieltä sitten vielä lisää ei niin kivaa infoa, PCOS-tyyppiset munasarjat. Ei vielä siis tullu PCOS-diagnoosia, mut sano että ns. alkuvaiheessa vielä. Painoa reilusti pois, ni voi ehkä helpottaa. Kiva. Nyt tuli siis syyllisyydentunto keskenmenosta ja siitä, että ehkä se lapsen alkuun saaminen ei olekaan helppoa. Miten siitä tunteesta pääsis eroon ? Mitä vastata, kun läheiset kysyy millon meidän Maisa saa itselleen pikkusiskon tai -veikan ? Miten saada se palan tunne kurkussa häviimään ja itkun pidettyä poissa, kun yrität keksiä, vastatako suoraan että ei oo meille niin helppoa vai kierrellä kuin kissa kuumaa puuroa?

Vihdoin, vähän vuodenvaihteen jälkeen sain itteeni niskasta ahdistuksen jälkeen, ja nyt paino on mukavasti laskusuunnassa taas. Ensimmäisen ja toisen vaa'alla käynnin välissä oli vähän vajaa kaks viikkoa ja pudonneita kiloja vähän vajaa kolme kiloa. Kyllä tää tästä. Nyt tällä kertaa painon pudottaminen on tuntunu henkisellä tasolla erilaiselta, tavallaan rauhallisemmalta, melkein seesteiseltä. Hiljaa hyvä tulee?

Entäs Maisa sitten? Maisa vaihtaa hiihtoloman aikana isojen tyttöjen sänkyyn, ja on alkanut käymään hiljalleen potallakin. Nuppipalapelit on kova juttu, ja värittäminen edelleen. Nyt on alkanu enemmän kiinnostaa kaikki mitä äiti tekee; välillä kävellään äidin korkokengillä käsilaukku mukana, välillä hoidetaan nukkevauvaa ja välillä kokataan koko päivä. Selkeitä sanoja on tällä hetkellä n.10, viimeisin uusi sana on "anna", joka on käytössä myös kun äidin pitää ottaa itselleen jotain. Kovasti tuo Maisa ilmi oman mielipiteensä.

Nyt yritän pitää tän blogin sellaisena, miten alunperin olin ajatellutkin, eli purkautumispaikkana, jonkin sortin päiväkirjana. Tää teksti nyt saattaa olla vähän sekava, kun kirjoitin mitä mieleen vaan missäkin vaiheessa tuli.

Terkuin,

Jenna.